Sukuseuran 70-vuotisjuhla

Jääskeläisten sukuseura 70 vuotta

Harppaus Lapinlahden Väisälänmäen Kittolanniemen talon kesäiseltä pihamaalta vuonna 1948 tämän päivän kiireiseen elämänrytmiin on melkoinen. Suuri joukko Jääskeläisiä oli kokoontunut Kittolanniemeen 70 vuotta sitten läiskyvän sukutunteen palossa. Oltiin perustamassa ikiomaa sukuseuraa. Sukutunteen innoittajana oli ennen kaikkea kirjailija Lempi Jääskeläinen, joka myös toimi sukuseuran puheenjohtajana sen alkutaipaleen ajan. Raskas sota-aika oli takana ja luottavaisin mielin voitiin katsoa tulevaisuuteen. Sen tienviitoiksi aseteltiin tutut ja vankat kivijalat: koti, uskonto ja isänmaa.

Kittolanniemessä viihdyttiin. Oli veneretkiä ja laulutuokioita, tutkittiin vanhoja rakennuksia ja kuunneltiin seutukunnan historiaa. Ihailtiin joukolla Väisälänmäen upeita maisemia ja ihmeteltiin historiallisen talon talonpoikaisesineistöä. Ennen kaikkea luotiin kuitenkin Jääskeläisten sukujen välisiä yhteyksiä. Valokuvattiin väkeä, vaihdettiin osoitteita ja puhelinnumeroita. Luotiin kontaktit, joiden avulla sukuseura pärjäsi monet kymmenet vuodet. - Se oli kultaista aikaa, sanoisivat seuran perustajajäsenet nyt varmasti toisilleen. Perustajajäseniä on jäljellä enää vain yksi tervaskanto, 94-vuotias Otto Jääskeläinen, Kittolanniemen vanhaisäntä.

Lempi Jääskeläisen jälkeen sukuseurassa on ollut 9 puheenjohtajaa ja 9 sihteeriä. Monen puheenjohtajan ja sihteerin toimikausi on ollut kunnioitettavan pitkä ja heidän, samoin kuin jokaisen sukuseurassa pyyteettömästi ahertaneen työ ansaitsee lämpimät kiitokset. Kokouksia on pidetty eri puolilla Suomea, on retkeilty ja osallistuttu erilaisiin sukuseuratyötä lähellä oleviin tapahtumiin. Jäseniä varten on koottu runsaasti sukututkimuksia seuran arkistoon, mutta varsinainen sukukirja puuttuu. Raili Jääskeläisen laaja sukututkimusaineisto ansaitsee kuitenkin erityismaininnan.

Jääskeläisten sukuseuralla on yksi erikoisuus: paikasta toiseen kiertävä Jääsken Ukko, vuonna 1950 Albin Kaasiselta tilattu muinaisjääskeläispukuinen, puinen veistos. Ukko on alusta alkaen ollut kulun päällä. Se vaihtaa majapaikkaansa joka vuosi. Alkuaikoina Jääsken Ukon vuosittainen koti arvottiin, nykyään ukon uuden kortteerin valitsee hallitus. Ukon mukana kulkevaan kirjaan on kertynyt kymmenittäin mukavia sukutarinoita, kun jokaisen majapaikan antaneen henkilön on pitänyt kirjoittaa oma historiansa kirjaan.

Sukuseura juhli 70 vuoden mittaista taivaltaan Mikkelissä, lupsakoiden savolaisten ja Marskin kaupungissa. 50 Jääskeläistä tai muuten suvusta kiinnostunutta osallistui juhlakokoukseen, joka pidettiin puheenjohtaja Paula Metsäahon johdolla Hotelli Vaakunan auditoriossa. Seuraavaan hallitukseen valittiin Paula Metsäaho (puheenjohtaja), Jouko Salmela (varapuheenjohtaja), Kaija Kainulainen (sihteeri), Kallas Liias ja Jussi Palmu ja Leena Fahmy (jäseniä). Virallisen ohjelman jälkeen kuultiin luentoja seuran nykyisestä toiminnasta ja raoteltiin tulevaisuuden näkymiä. Sukuseuran Facebook-sivuston mahdollisuuksista kertoili Viljo Manninen, maailmanlaajuisen Genin saloihin opasti Jouko Salmela ja Jussi Palmu perehdytti kuulijoita seuran vahvasti panostamaan Dna-tutkimukseen. Lopuksi saatiin kuulla Juhani Jääskeläisen koskettava luento isänsä, inkeriläisen pastori Juhani Jääskeläisen elämästä.

Juhlaillallinen 'Päämaja' nautittiin Mikkelin Klubilla, jonka tilat huokuivat sodanaikaista historiaa. Kun Klubia esiteltiin, Mannerheimin ja hänen seurueensa läsnäolon saattoi miltei tuntea. Ruokailun jälkeen kuultiin suvunvanhimman Manu Jääskeläisen juhlaesitelmä sukuseuran historiasta. Sen lopussa suvunvanhin antoi hallitukselle ja seuran jäsenille tärkeän neuvonsa: - Muistakaa ottaa uudet jäsenet aina hyvin vastaan! Keskustelkaa heidän kanssaan! Älkää kääntäkö heille selkäänne! Puheen jälkeen ja pitkien aplodien raikuessa Manu Jääskeläiselle luovutettiin sukuseuran ensimmäinen kunniajäsentaulu.

Juhlapäivän anti oli onnistunut hyvin: ruoka oli maittavaa, puitteet ainutlaatuiset, ihmiset iloisia ja innokkaita. Seuran tuotteita oli hankittu, luennot ja puheet videoitu, sähköpostiosoitteet ja WhatsAppit vaihdettu. Oli verkostoiduttu ja päätetty pitää yhteyttä. Kun jokainen juhlavieras oli raapustanut nimensä sukuseuran vanhaan, Lotta-järjestön puukantiseen vieraskirjaan, hän saattoi lukea sen ensimmäisellä lehdellä olevan Lempi Jääskeläisen 4.7.1948 Kittolanniemessä kirjoittaman runon. Olkoon tuo Lempin runo sukuseuramme yhtenä ohjenuorana edelleenkin:

Suku nostaa - suku kantaa,
suku myöskin voimaa antaa
Kohtalo kun lyö.
Vanhain taattoin aatos hyvä,
vanhain taattoin työ.
Siinä lohtu syvä -
aamu koittaa - vaikk' ois yö.

Suvun hyvä, suvun maine,
sukutunne, mainen, aine -
sopusointuun saa.
Kunniahan heimo, juuret,
kunniahan aatteet suuret,
kunniahan maa.
Talonpoika suomalainen
tuntee arvonsa ja antaa
muille myöskin sen.
Suku nostaa. Suku kantaa.

Kaija Kainulainen
Jääskeläisten sukuseuran sihteeri